medaljonki

Ensimmäisessä jaksossa sain lisätyöksi medaljongin.

"Haastava.", sanottiin.

Niin oli.

Välillä medaljonki huilasi viikkokaupalla laatikon pohjalla,

mutta ennen joululomalle lähtöä halusin saada sen lopultakin valmiiksi.

Tein yhtä aikaa kahta medaljonkia, koska ensimmäinen näytti menevän pilalle.

Ei mennytkään, mutta se toinen meni.

Siitä syntyi seuraavan postauksen kaulakoru.

Ensin piirrotin ja sahasin puoliskojen aihiot...

...ja prässäsin ne heittoprässillä muotoonsa.

Puoliskot sahasin suurinpiirteiseen muotoonsa, jonka jälkeen piirrotin ja

sahasin medaljongin sisälle tulevien sisäsarjojen aukot.

Leimat löin sisäsarjaan.

Juotin medaljongin puoliskot sisäsarja-aihioihin.

Tämä oli koko medaljongin tekemisen vaikein vaihe.

Pohjalevyt eivät olleet aivan suorat,

jolloin sivut eivät juottuneet nätisti paikoilleen,

vaan juotteella paikkailua piti tehdä tosi paljon.

Sahasin ylimääräiset materiaalit sivuilta pois, liimasin kappaleet

pikaliimalla kiinni toisiinsa ja viilasin ja filssasin samaan kokoon.

Tässä vaiheessa aloin tehdä toista medaljonkia, kun näytti, että saumat ovat pahasti auki.

Myöhempi tutkiskelu osoitti, että saumat olivat nätisti kiinni, 

mutta pikaliimasauma oli hämännyt silmää,

näyttäen auki olevalta juotossaumalta.

Seuraavaksi vedin ja juotin saranaputken...

...ja sahasin sen oikeaan mittaansa ja muotoonsa.

Pikaliimalla yhteen liimatut puoliskot irrotin toisistaan lämmittämällä,

pikaliiman liuotin pois asetonilla.

Seuraavaksi aloin taistella saranaputken juottamisen kanssa.

Haastavaa oli sekin ja opetti minulle paljon juottamisesta.

Hyvä homma siis.

Toisen medaljongin sarana juottui niin rumasti, että otin riskin ja

yritin lämmittää sitä uudelleen, jotta saisin saranan irti.

Ohut hopealevy kuitenkin suli ennen kuin ehdin kunnolla edes lämmityspuuhiin.

Toinen puolisko jäi kumminkin ehjäksi ja tein siitä myöhemmin riipuksen.

Saranaputken juottamisen jälkeen putki pitää riivata kartion muotoiseksi.

Pitkän yksitoikkoisen homman jälkeen juotin ripustuslenkin renkaan ja lukkosalvan

ja huokaisin syvään, koska työhön ei tämän jälkeen tarvitsisi juotospillin kanssa koskea.

Pelottavaa touhua.

Kun saranaputki oli riivattu, viilasin saranaputken päät viistoiksi.

Tämän jälkeen valmistin saranatapin.

Kahteen kertaan tietenkin, koska ensimmäinen sujahti saranaputken läpi.

Niittasin saranatapin saranaputken sisään ja kiillotin medaljongin hopeointia varten.

Hannu-ope hopeoi medaljongin.

Valmis.

Työvoitto.

Jes!