emalointi

Emalointi aloitettiin loppuvuodesta suunnittelulla ja koekappaleiden valmistamisella.

Varsinainen emaloitikurssi alkaa helmikuussa.

Nyt kokeiltavaa tekniikkaa kutsutaan voileipätekniikaksi.

Sahasin hopeasta kaksi erilasta koepalaa värien kokeilua ja

märkäemalitekniikkaan tutustumista varten.

Sahattujen kappaleiden alle juotin alaosa 0-juotteella.

Todella korkeassa lämmössä sulavaa 0-juotetta käytetään emaloinnissa,

jottei juote lähde juoksemaan emalointiuunissa.



Märkäemalia tehtäessä homma aloitetaan murskaamalla lasia hienoksi lasijauhoksi, siivilöimällä se...

...ja pesemällä tislatulla vedellä.

Emali levitetään märkänä hopeasta valmistetun palan aukkoihin.

Aukkoa ei saa täyttää kerralla, vaan se vaatii noin kolme eri täyttökertaa tullakseen valmiiksi.

Aukkojen sivureunojen kanssa on oltava huolellinen ja täytettävä aukko

kullakin kerralla sivureunoja myöten, vaikkei se pinnasta täyteen tulisikaan.

Yllä mallipala kolmeen kertaan täytettynä.

Tämän jälkeen kappaleesta vesihiotaan ylimääränen emali pois.

Koekappaleen valmistamisen jälkeen olin valinnut sopivat värit ja

aloin työstää ensimmäistä oikeaa emalointityötä.

Jakson aikana tulee suunnitella, kuvantaa ja valmistaa kaksi

max. 40mmx40mm kokoista emalointityötä .

Piirtelyistäni valitsin ensimmäiseksi työksi kasviaiheisen riipuksen.

Ensin sahailua ja viilailua.

Halusin tehdä työn läpinäkyvällä emalilla niin, että emalin alta näkyy

ruusuporalla tekemäni kuvionti; lehdissä ja taustassa eri näköisinä.

 Kun sain pinta- ja pohjapalat valmiiksi, juotin ne yhteen.

Emalit valmistettiin, kuten edellä kerrottu...

Harjasin emaloitavan kappaleen pinnaan puhtaaksi ja rasvattomaksi

juoksevan veden alla lasikuituharjalla.

Sen jälkeen täyttöpuuhiin.

Märkä emali kuivataan esim. vanhalla pellavapyyhkeen palasella.

Tämän jälkeen työn pitää vielä kuivahtaa lämpimässä paikassa

uunin päällä ennen uuniin laittamista.

Uunissa työ viivähtää vaihtelevan ajan koosta ja väristä riippuen;

oikea aika selviää uniin kurkkimalla. 

Polton jälkeen työn pitää antaa jäähtyä pikkuhiljaa lämpimässä paikassa

esim. uunin päällä tai lämpölevyllä, muuten lasi voi raksahtaa rikki.

Vaikka työ näyttää hassulta, ei siitä kannata välittää.

Ilmakuplista kannattaa.

Ne on ärsyttäviä.

Todella ärsyttäviä.

Eikä niiden tuloa voi ennakoida.

Onneksi niitä voi kokeilla porata pois timanttiporalla.

Toinen kerros...

Hiontaa ja porailua.

Ja kolmas kerros.

Ja hiontaa ja porailua.

Ja pari voimasanaa....

Ja neljäs kerros.

Lopulta olin riittävä tyytyväinen, jonka  jälkeen hion

vesihionnalla ylimääräiset emalit pois.

Jos emalityöhön halutaan kiiltävä pinta, voi sen vielä lopuksi

vesihionnan jälkeen kiiltopolttaa.

Valmis koru (ilmakuplilla)

Ärsyttävä tekniikka, koska lopputulemaan ei voi hirveästi vaikuttaa.

Pistää kuitenkin haastamaan itsensä ja kokeilemaan uudelleen ja uudelleen ja...