riipukset

Opiskelukaveri teknisen työn opettajan koulutuksen ajoilta 

tykästyi aiemmin tekemäni riipuksen muotokieleen.

Lähdimme muokkaamaan ideaa hieman maskuliinisempaan suuntaan,

säilyttäen saman kuvioinnin, kuin aiemmassa riipuksessa on.

Materiaaliksi valikoitus 4mm paksu hopealevy, 

jolloin riipukseen saadaan mukavasti massaa ja kokoa.

Kuviot toteutin emaloimalla.

Ensin sahasin hopealevystä oikean kokoisen palan.

Tämän jälkeen viilasin ja filassasin palan muotoonsa ja 

leimasin sen asiaankuuluvin leimoin.

Seuraavaksi värjäsin palan pinnan valkoisella vesivärillä ja 

piirsin siihen halutut kuviot.

Jyrsin kuvioiden ääriviivat ruusuporalla, jonka jälkeen

jyrsin kuviot riittävän syviksi emalia varten.

Kiinnittäminen päätettiin tehdä putken läpi kulkevalla nahkanauhalla,

joka on mahdollista vaihtaa myös ketjuksi niin halutessaan.

Vedin 3mm;n nahkanauhalle sopivan kokoisen putken,

viilasin kappaleen ylereunaan uran putkea varten ja 

juotin putken ylipitkänä kiinni.

Tämän jälkeen emalointi jo tututulla menetelmällä ja välivaiheilla.

Emaloinnin valmistuttua vedin putkea, josta sahasin sopivan kokoiset

pätkät nahkanauhan päihin liimattavaksi.

Leimasin putket ja juotin niiden päihin soikeat lenkit, 

jotta nauha mahtuu tulemaan pukesta läpi vaihtamista varten 

(lukon lenkki on avonainen, joten sen irrottamala nauhan saa pujautettua pois).

Tämän jälkeen kiinnittelin lukot ja lukkolenkin, sahasin kappaleesta ylimääräiset 

putkenpätkät pois, hioin sivut ja takapuolen ja mattasin korun pinnat.

Korun valmistumisen loppumetreillä tuli ajatus vuosipäivälahjasta vaimolle.

Tuumasta toimeen, tuttua tekniikkaa ja muotokieltä hyödyntäen.

Vaimon koruun tein kiiltävä emalipinnan, muuten pinnat 

ovat satiinimatat, kuten miehen korussakin.