Messingillä harjoittelun jälkeen saimme tehtäväksemme ensimmäisen jalometallityön.
Työn tavoitteena oli harjoitella edelleen kultasepän perustekniikoita,
sahaamista, viilaamista, poraamista, pintakäsittelyä ja leimaamista.
Tehtävänä oli valmistaa avaimenperä 1,5 mm paksusta hopealevystä.
Levyn kooksi annettiin 40mm x 65mm.
Avaimenperässä tuli olla sahattuja koristekuvioita, pinnat ja ulkoreunat tuli kiillottaa.
Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siistiin kokonaisuuteen ja ennenkaikkea moitteettomiin pintoihin.
Tuotesuunnittelu, piirtämistä, sommittelua...
Ideoinnin lähtökohdaksi otin lomittain, toistensa alla olevat pitsiliinat.
Poraamista ja pikkutarkkaa sahaamista tulisi paljon...
Viilaamista, filssaamista ja kiillottamista
Kuvan siirtäminen asetonin avulla ja suojaaminen
oksalakalla (ettei siirretty väri irtoa levyä käsitellessä) sekä
valkoisella vesivärillä (ettei hopean pinta kiillä ja vaikeuta sahaamista).
110 merkattua ja porattua reikää ja kaksi katkennutta poranterää myöhemmin...
Sahaamista, sahaamista, sahaamista...
Ensimmäiset itselyödyt leimat.
Sahausta, miniaukkojen viilaamista sahanterällä ja ulkoreinojen viilaamista neulaviiloilla.
Tekijän leima (koulun leima): Salpaus
Pitoisuusleima: 925
Paikkakuntaleima: Lahti
Vuosileima 2016: P9
Samalla vauhdilla toinen avaimenperä...
Levyn viilaus, filssaus ja kiillotus.
Kuvansiirto, sahaus, viilaus, pinnan putsaus,
uudelleenfilssaus ja -kiillotus.
Tähän avaimenperään halusin pyöreitä muotoja, jotka koin supervaikeaksi sahata ja viilata.
Ympyröiden sekaan piilotin sormuksen.
Sormukseen halusin timantin, jonka sahaamisesta
meinasin jo luopua, kun näytti niin haastavalta.
Rohkeasti kuitenkin sovittelin 0,5 mm poranterää
pylväsporakoneeseen, eikä paluuta enää ollut.
Timantista tuli vinksahtanut ja naivistinen, mutta aivan hauska kuitenkin.
Halusin erottaa sormuksen ympyräkaaoksesta, joten teippasin sen näkyviin ja
mattasin lasiharjalla. Kaikki sahausmokat nousivat kauniisti esiin,
mutta ei se mitään, oppimassahan tässä ollaan.
Valmiit avaimenperät, joita vaalitaan kuin kansallisaarteita,
esitellään ylpeänä mahdollisille tuleville sukupolville ja
jotka tuskin koskaan avaimenperäkäyttöön päätyvät.
Jos näitä alkaisi myydä käytettyjä työtunteja laskien olisi hinta melkoinen :D
Viime viikolla saimme myös ensikosketuksen juottamiseen.
Jännää puuhaa.
Ensin messingille...
... ja sitten samat temput hopean kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti