piirtelyä, testailua ja tömäytys

 

Tuotesuunnitelun alkeita; sormusten perspektiivipiirtämistä.

 

 

Leikkiä juottimen kanssa; hopeapalloja, pulleroisia langanpäitä ja sormusaihioita.

Yksi pikasormuskin...

 

Valssin telat oli pilattu märkää kappaletta valssaamalla,

joten oli vapaus kokeilla pintastruktuureja tavallista huolettomammin.

Tässä juotosalusta ja 80 hiomapaperi testissä.

Puristus liian kovalla.

Lopputulos aivan jännä.

 

Tömäytys

Tömäytyksessä likaiset, mahdollisesti tummuneet kultakorut puhdistuvat.



Testissä kihla- ja vihkisormukset.

Hannu tömäytyksen suorittajana.

Korut kuppiin.

Päälle syanidia.

Filmipurkkiin valmiiksi vahvaa vetyperoksidia.

 

Syanidin lämmitys vetokaapissa höyryäväksi.

Keräilyastian päällä kaadetaan sekaan vetyperoksidi.

Varovaista heiluttelua ja odottamista.

Kuohahdus = tömäytys.

Ylimääräinen neste keräilyastiaan.

 

Huuhtelu vedellä.

Huljautus vetyperoksidilla.

Huuhtelu vedellä.

Kiillon ihastelu.

kantasormus

Valmista kantasormus ohjeita seuraten, ylläolevien piirrosten mukaan.

 

Hopeakangen katkaisu; 40mm:n pätkä 7mm:n kankea.

Hopeakangen hehkutus punahehkuun, jotta hopea pehmenee työstettäväksi.

Pajavasaralla ja tuurnalla 8mm leveä kuoppa keskelle hopeakankea

(aineen vahvuudeksi uran pohjalle tulee jäädä 3,5mm).

Valssaus lankavalssilla; aihio molemmista päistä 4x4mm:n mittaan (muista varoa kuoppaa!).

 

 

Välivaiheena hehkutus, kylpy keitosvedessä (10% rikkihappo),

huuhtelu, kratsaus märällä messinkiharjalla ja kuivaus.

 

Valssaus levyvalssilla niin että aihion päät ovat 2mm x 4mm.

Tarvitatavan materiaalin mittaus.

Ylimääräisen poissahaus.

Mittausmokan huomaaminen.

Taas tajuttiin jotain uutta; ota mitta sisäpinnalta!!! Tietenkin.

Leimojen lyöminen.

Aihion taivuttelu kohti ympyrämuotoa sormuspinnan ja muovivasaran kanssa.

Liian pullean kohdan viilaus, jotta muodon taivutus onnistuu.

Jännittävä juottaminen.

Eka kerralla maaliin.

Hyvä fiilis.

 

Sormuksen muotoilu sisäpinnaltaan pyöreäksi.

Ei ihan vielä ulkomitoissaan.

Pientä piirtelyä, koska viilaaminen tuntui pelottavalta.

Pari päivää ankaraa viilaamista...

 

 

Filssaus ja kiillotus rättilaikalla.

 

 

Valmis sormus.

treeniä treeniä

 Messingillä harjoittelun jälkeen saimme tehtäväksemme ensimmäisen jalometallityön.

Työn tavoitteena oli harjoitella edelleen kultasepän perustekniikoita, 

sahaamista, viilaamista, poraamista, pintakäsittelyä ja leimaamista.

Tehtävänä oli valmistaa avaimenperä 1,5 mm paksusta hopealevystä. 

Levyn kooksi annettiin 40mm x 65mm.

Avaimenperässä tuli olla sahattuja koristekuvioita, pinnat ja ulkoreunat tuli kiillottaa. 

Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siistiin kokonaisuuteen ja ennenkaikkea moitteettomiin pintoihin.

Tuotesuunnittelu, piirtämistä, sommittelua...

Ideoinnin lähtökohdaksi otin lomittain, toistensa alla olevat pitsiliinat.

Poraamista ja pikkutarkkaa sahaamista tulisi paljon...

Viilaamista, filssaamista ja kiillottamista

Kuvan siirtäminen asetonin avulla ja suojaaminen 

oksalakalla (ettei siirretty väri irtoa levyä käsitellessä) sekä 

valkoisella vesivärillä (ettei hopean pinta kiillä ja vaikeuta sahaamista).

110 merkattua ja porattua reikää ja kaksi katkennutta poranterää myöhemmin...

Sahaamista, sahaamista, sahaamista...

Ensimmäiset itselyödyt leimat.

Sahausta, miniaukkojen viilaamista sahanterällä ja ulkoreinojen viilaamista neulaviiloilla.

Tekijän leima (koulun leima): Salpaus

Pitoisuusleima: 925

Paikkakuntaleima: Lahti

Vuosileima 2016: P9

Samalla vauhdilla toinen avaimenperä...

Levyn viilaus, filssaus ja kiillotus.

Kuvansiirto, sahaus, viilaus, pinnan putsaus, 

uudelleenfilssaus ja -kiillotus.

Tähän avaimenperään halusin pyöreitä muotoja, jotka koin supervaikeaksi sahata ja viilata.

Ympyröiden sekaan piilotin sormuksen. 

Sormukseen halusin timantin, jonka sahaamisesta 

meinasin jo luopua, kun näytti niin haastavalta. 

Rohkeasti kuitenkin sovittelin 0,5 mm poranterää 

pylväsporakoneeseen, eikä paluuta enää ollut. 

Timantista tuli vinksahtanut ja naivistinen, mutta aivan hauska kuitenkin.

Halusin erottaa sormuksen ympyräkaaoksesta, joten teippasin sen näkyviin ja 

mattasin lasiharjalla. Kaikki sahausmokat nousivat kauniisti esiin, 

mutta ei se mitään, oppimassahan tässä ollaan.

Valmiit avaimenperät, joita vaalitaan kuin kansallisaarteita, 

esitellään ylpeänä mahdollisille tuleville sukupolville ja 

jotka tuskin koskaan avaimenperäkäyttöön päätyvät.

Jos näitä alkaisi myydä käytettyjä työtunteja laskien olisi hinta melkoinen :D

Viime viikolla saimme myös ensikosketuksen juottamiseen.

Jännää puuhaa.

Ensin messingille...

... ja sitten samat temput hopean kanssa.

ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää

Ensimmäisenä harjoituksena 50mm x 50mm messinkilevystä tehty 

kiillotus, poraus ja sahausharjoitus.

1. Levy viilataan kahteen kertaan ristikkäin kunnes 

edellisen kerroksen viilan jälkiä ei enää näy.

2. Levy filssataan (hiotaan hiomapaperilla) kahteen kertaan ristikkäin 

kunnes edellisen kerroksen filssausjälkiä ei enää näy. 

Karkeuksina käytettään 400, 1200 ja 2000 hiomapapereita. 

Hionta tehdään kuivahiontana. 

3. Levy kiillotetaan huopalaikalla ja alkukiillotusvahalla.

4. Levy kiillotetaan rättilaikalla ja loppukiillotusvahalla.

Välillä huokaillaan, voivotellaan, kiroillaan, sadatellaan appelsiinipintaa,

 aloitetaan kierros alusta ja sitten lopulta (tuntien, ehkä jopa päivien kuluttua), 

hymyillään omalle, messingin pinnasta heijastuvalle peilikuvalle.

Jee!

Kiillottamisen jälkeen suunniteltiin levyyn sahattava kuvio.

Kuvio piirrotetaan (menetelmiä on monia) ja sahanterää varten merkataan 

ja porataan pikkuruiset reiät.

Sahaaminen tapahtuu kultasepän sahalla, ohuen ohuella terällä, 

joka pujotetaan erikseen jokaiseen sahattavaan alueeseen alkureiän kautta. 

Terää voidellaan aika-ajoin mehiläisvahalla tai kynttilällä.

Homma vaatii oikeanlaisen tekniikan ja tatsin, jottei sahanterä katkea alinomaan.

Toisella viikolla aloimme opiskella myös aineoppia ja ammattikemiaa.

Mielenkiintoista ja opettavaista kertakaikkiaan.

Sanovat, että harjoitus tekee mestarin...

Koska olin nopsa, tein pari extrahrjoitusta messingistä.

Paljon jäi vielä parantamisen varaa, mutta voi tätä hymyjen määrää...

ensimmäisen viikkon juttuja

Koulu alkoi kolme viikkoa sitten.

Samalla alkoi opintovapaani, hengähdystauko erityiskoulun käsityön ja kuvataiteenopettajan työstä.

Tuli erilainen alku elokuulle; niin odotettu ja ihmeellinen.

Opiskelen siis Lahdessa, koulutuskeskus Salpauksessa kultaseppä artesaaniksi. 

Koulutuksen on määrä kestää kaksi vuotta. 

Tuntuu hurjan lyhyeltä ajalta, kun miettii, mitä kaikkea pitäisi ehtiä oppimaan.

Pikkuhiljaa, vähän kerrallaan.

Hyvä tästä tulee.

Ensimmäisellä viikolla tutustuttiin tiloihin, työkaluihin ja kurssikavereihin.

Alettiin suunnitella ensimmäistä harjoitustyötä messingistä.

Viilaus, filssaus, kiillotus, poraus, sahaus, viilaus, filssaus, kiillotus...

Ne huokailivat, jotka jo tiesivät...

Perusjuttu. 

Pakko osata.

Härkää sarvista ja hommiin.

alku

oli unelma

oli ollut jo kauan

keräsin rohkeutta

keräsin aika kauan

päätin uskaltaa

kaiken epäonnistumisenkin uhalla

lähdin matkaan

hyppäsin tuntemattomaan

matkaan mahtuu paljon

iloa ja surua

onnistumisia ja riemuntunteita

virheitä ja virheistä oppimisia

onnenhetkiä ja niitä niiden vastakohtia

ja kuitenkin

tästä unelmasta teen toden