Viime viikolla alkoi toinen jakso.
Ensimmäisen jakson keskeneräiset hommat laitettiin tauolle ja
Hannun johdolla aloimme koko porukka valmistaa onttoja manttelisormuksia.
Ensin mittasin sormuksen koon omaan etusormeeni sopivaksi paperisuikaletta apunakäyttäen.
Ohjetta noudattaen mitat (sormuksen halkaisija, sormuksen leveys alhaalta,
taulun korkeus ja koko) siirrettiin luuta muistuttavan levityskuvan muotoon.
Leikkasin levityskuvan myös ohuemmasta paperista ja teippailin sen kasaan,
jotta saisin jonkunlaisen kuvan siitä, mitä tuleman piti.
Koska sormus sai myöhemmin varsin pulleat muodot,
ei paperimalline aivan todellista kuvaa antanut :)
Tämän jälkeen käytin levityskuvaa kaavana, jonka avulla piirsin
0,8mm paksuun 925 hopeaan sahattavan muodon.
Sahaamisen jälkeen naputtelin aihioon kuparaa muotoa puupölkkyä vasten.
Lopputaivuttelu piti tehdä sormuspihdellä, jotta sain juotettavat saumat napakasti vastakkain.
Virittelin juotettavan kappaleen juotosverkkojen kanssa asentoon,
jossa sain juotospalan suoraan sauman alle,
Tämän jälkeen juotin ensin yhden, sitten toisen sivun.
Juottamisen jälkeen lähdin tekemään sormukseen
pulleita muotoja pallopunsselin avulla.
Tämän jälkeen viilasin sormuksen oikeaan korkoonsa ja
napautin pallopunsselilla taulun alle jäävän alueen pyöreäksi.
Juotin taulun ensin isommasta palasta ja sahasin sen karkeasti muotoonsa.
Samalla viilasin ja skaavasin pyöreäksi aukon, johon sisäputki tulee.
Seuraavaksi aloin valmistaa sormuksen sisään (sormea vasten) tulevaa putkea.
Putkeen tarvittavan palan mitta saatiin laittamalla sormusaihio sormusmittaan.
Mitta kertoo suoraan sisäputken kehän mitan, eli tarvittavan hopeapalan pituuden.
Taivuttelin hopeapalan soikioksi, jotta sauma menisi
tiukasti umpeen ja juottaminen sujuisi ongelmitta.
Hopea johtaa erittäin hyvin lämpöä, joten isohkoa aihiota pitää lämmittää
todella kauan, ennenkuin juote alkoi juosta ja täytti sauman.
Juottamisen jälkeen pyöristin putken pitkän "sarvialasimen" päällä ja
pyöristin putken toisen pään pallopunsselin avulla,
jotta se olisi helpompi pujottaa sormusaihion sisään.
Perjantaina kotimatkalla se sitten tajusin; en ollut lyönyt leimoja putken sisälle,
eikä sinne enää millään niitä saanut. Valmiiseen onttoon sormukseen leimojen
lyöminen ei myöskään onnistu, koska sormus litistyy.
Niinpä uusi viikko alkoi vanhoilla kujeilla ja aloin tuhota perjantaina tekemääni työtä...
Sahasin putken päästä pois pyöristämäni reunan, jonka jälkeen sahasin putken auki.
Venytin putkea pois muodostaan ja pääsin lyömään leimat putken sisälle.
Sitten vaan saumat kohdilleen ja putken juottaminen uudelleen.
Kun tekee kahteen kertaan oppii paremmin, vai miten ne sanoo :)
Ainakin muistaa olla tekemättä samaa virhettä uudelleen.
Ehkä.
Kun putki oli juotettu ja pää uudelleen pyöristetty työnsin putken sormusaihion sisään.
Sovitteen piti olla tiukka ja heti näin, että yksi hieman isompi aukko sinne juotettavaksi jäi.
Valssasin juotelevyä ohuemmaksi, jotta sain sitä juotosnesteen kanssa aukon sisään.
Muuten juottaminen sujui mallikkaasti, mutta tuo iso reikä saumassa jäin juottumatta kiinni.
Pahaksi onneksi menin laittamaan aihion veteen ja rikkihappoon,
jolloin edessä oli kuivatteluhommat ennenkuin työ pääsi jatkumaan.
Jos työn sisällä on vettä tai rikkihappoa ja työtä alkaa
uudelleen juottamaan, voi se poksahtaa hajalle.
Jos työn sisälle jää rikkihappoa ja sitä pääsee reiän kautta
valumaan käyttäjän iholle tai vaatteille, syövyttää se
reikiä vaatteeseen ja tekee vähintäänkin kurjan tunteen iholle.
Keitin kappaleen puhtaassa vedessä ja huljuttelin pariin kertaan
kylmässä vedessä, jotta kaikki rikkihappo poistuisi.
Tämän jälkeen laitoin sormisaihion muutamaksi tunniksi 75 asteiseen uuniin,
jotta veden haihtuminen kappaleen sisältä tapahtuisi nopeammin.
Seuraavana päivänä juotin saumaan jääneen reiän umpeen ja pääsin työssä eteenpäin.
Tämän jälkeen oli vuorossa ylimääräisten putkenpäiden poissahaaminen,
sormuksen viilaaminen muotoonsa ja filssaaminen kiillotusta vaille valmiiksi.
Valmis sormus kiillotettuna.
