Rintakoruun tuli valmistaa putkilukko 585 kullasta.
Korun tuli olla vähimmäiskooltaan annettujen mittojen mukainen,
muuten korun ulkomuodon ja materiaalin sai suunnitella itse.
Ajan ja materiaalin säästämiseksi aloitimme kullan valssaamisen ja
tarvittavien putkien vetämisen yhteistyönä kahden muun opiskelijan kanssa.
Lukkoon tarvittiin kolmea erivahvuista putkea,
joten jokaiselle tuli oma homma tehtäväksi.
Kaikkein pienin ja ohutseinämäisin lukon sisäputki oli kenties haastavin,
joten päädyimme lopulta siihen, että jokainen valmisti sen
harjoituksen vuoksi itselleen.
Aloitin työn valmistamalla aihiot lukon ja saranan jalustoihin.
Tämän jälkeen valmistin pienimmän lukkoon tarvittavan putken
0,15mm paksusta kultalevystä.
Sahasin lukon jalustan oikeaan leveyteensä, viilasin ulkoputkelle uran jalustan pätyyn,
juotin putken ylipitkänä paikoilleen ja lyhensin putken oikeaan mittansa.
Avarsin reiän oikeaan kokoonsa, porasin pikkuruisen reiän
putken ulompaan seinämään ja kaiversin tasokaivertimella
putken alaosan pois, jotta neula pääseen menemään mekanismin sisään.
Juotin sisempään putkeen kultalangan, katkaisin sen ensin vähän
lyhyemmäksi, jotta sain soviteltua putkia sisäkkäin.
Kun sovite oli hyvä, katkaisin langanpätkän mahdollisimman
lyhyeksi, jotta se toimi lukon stopparina, muttei ollut mekanismin käytön tiellä.
Tämän jälkeen valmistin lukon saranpuolen.
Sahasin saranaputkesta keskimmäisen kappaleen melkein irti niin,
että keskimmäiseen osaan jäi vain silta juottamisen helpottamiseksi.
Juottelin saranaputken ylipitkänä kiinni saranan jalustaan,
sahasin sillan pois ja lyhensin saranaputken oikeaan mittaansa.
Juotin neula-aihion keskimmäiseen saranaputkeen ja lyhensin putken oikeaan mittaansa.
Tämän jälkeen kaikki kultaiset osat olivat valmiina ja
pääsin työstämään rintakorun hopeaosaa.
Paperitaittelu ja siitä syntyvät pinnanmuodot ovat aina kehtoneet minua.
Tiesin toki, ettei hopean kanssa pääse lähimainkaan samaan loputulokseen,
mutta halusin kokeilla, miltä taiteltu hopea korussa näyttäisi.
Etsin virikekuvia netistä ja päädyin selailemaan digitaalista Paper folding -kirjaa.
Moni malli vaikutti houkuttelevalta, mutta lähdin kokeilemaan
yksinkertaista mallia, jonka tiesin mahdollisesti onnistuvan.
Testasin tekniikkaa ensin pienelle ohuelle hopealevylle,
pelkästään pihtien kanssa taittelemalla.
Kulmat jäiviät pyöreiksi, kuten arvelinkin, mutta viilaamalla ja
filssaamalla pääsin lähelle sitä fiilistä, jota olin hakemassa.
Testailin samalla pinnan käsittelyä; filssattua vai kiiltävää...
Kuvassa kultaosat ja pieni taiteltu koepala, jonka toinen puoli on matta ja toinen kiiltävä.
Ohut hopea näytti varsinkin kiiltävänä aivan alumiinifoliolta.
Epäilytti aika paljon, mutta päätin lähteä silti kokeilemaan visiotani...
Sahasin sopivan kokoisen palan 0,8mm hopealevystä.
Sain vinkin kokeilla taivuttelun apuna heittoprässillä prässätyjä uria.
Piirrotin hopealevyn molemmin puolin viivat niihin kohtiin, joihin urien olisi määrä tulla.
Teippailin jesarilla pianolangat piirrotusten mukaan levyn ensimmäiselle puolelle.
Sitten varovainen, mutta napakka prässäys, että langat jättivät uran,
mutteivät leikanneet hopeaa poikki.
Sitten pianolangat toiselle puolelle yhteen suuntaan.
Prässäys.
Ja toiseen suuntaan.
Prässäys.
Ja niin kaikki, kolmeen eri suuntaan menevät urat, olivat valmiit.
Ensimmäisen puolen urat olivat painuneet hieman lyttyyn
toista puolta prässätessä, joten avarsin niitä kaivertimella ja neulaviiloilla.
Taittelin hopean lattapihdeillä, jonka jälkeen alkoi
loputtomalta tuntunut viilaaminen ja filssaaminen.
Terävät kulmat muodostuivat suht helposti, kun materiaalissa riitti vahvuutta työstää.
Pianolangat jättivät hieman harmilliset urat koruun sivusta päin katsottaessa,
mutta sille ei tässä tekniikassa oikein voi mitään.
Homman edetessä mietin, pähkäilin, pohdin ja tuskailin, millaisen pinnan koruun haluaisin.
Kokeilin mattaa, kiiltävää, kiiltävästä mattaan muuttuvaa ja kaikkea siltä väliltä.
Koru vaikutti yhtä aikaa kivalta ja tylsältä.
Lopulta päädyin kiiltävään pintaan ja sen lisäksi istuttaman koruun
putki-istutuksella tummansinisen safiirin.
Valmistin putken ja jyrsin siihen sovitteen kivelle.
Sahasin putken oikeen mittaan, juotin sen paikoilleen ja
porasin istukan läpi valoaukon kivelle.
Juotin paikoilleen sarana- ja lukkomekanismit ja
lopuksi pallukan, joka toimii nuppina lukkoa avatessa.
Viilasin neulan "tylpänteräväksi" ja testasin, että lukko toimii.
Lopuksi huolelliset filssaukset ja kiillotukset.
Blizasin urat syvyyttä tuomaan ja kiillotin korun vielä kerran.
Sitten kivenistutus istutuksen sulkijalla ja vielä kerran loppukiillotus.
Viimeisinä hommina riivasin sarananputken kartiokalvaimella,
valmistin saranatapin ja niittasin sen paikoilleen.
